29.2.2016

Minun kohdallani paksusuolen avanneleikkaukseen päädyttiin omasta tahdostani. Olin keskustellut asiasta ensimmäisen kerran TYKSissä suoliavanteita leikkaavan kirurgin kanssa vuoden 2014 tammikuussa. Tällöin otin asian itse esiin kun tuntui ettei mikään auta. Samana vuonna oli kuitenkin alkamassa botox hoitokokeilut ja kirurgini sanoi minulle, että katsotaan ensin botox vaihtoehtona ja mitä se toisi tullessaan. Botoxia kokeiltiin ja sillä ei ollut merkittävää vaikutusta. Myöhemmin keväällä tehtiin vielä uusi hoitokokeilu ja siinä yhteydessä sovittiin myös, että voisin varata ajan TYKSin avannehoitajalle. Kirurgini oli nimittäin jo aiemmin kertonut minulle avanneleikkauksesta.  Avanneleikkaus alkoi näyttämään yhä todennäköisemmältä. Tapasin avannehoitajan ja siitä tapaamisesta jäi ihan hyvä mieli. Elokuussa tuli puhelu, jota odotin läheisellä uimarannalla. 

Keskustelu siirtyi nopeasti minun päätökseni ilmaisemiseen. Kerroin kirurgille, että haluan leikkaukseen, sillä en jaksa enää epämääräisiä kipuja ja sitä että vuorokauteni on 2-4h lyhyempi kuin muilla siitä syystä, että jouduin istumaan vessassa kerrallaan pitkiä aikoja. Tiesin, että hän tietää mikä tässä tilanteessa on parasta minulle vaikka päätös oli täysin minun. Olin erittäin luottavainen, että minua hoitavat parhaat ihmiset. Olihan tämä kirurgi hoitanut minua jo yli 10 vuoden ajan. Olen tästä erittäin kiitollinen kirurgilleni. Hän on ollut niin hyvä, että toivoisin hänenlaisiaan olevan paljon enemmän! Myös hänen työparinaan ollut hoitaja ”Makke” on ollut ihan huippu! On mahtavaa olla sellaisten ihmisten hoidettavana mitä itselläni on ollut.

Itse avanneleikkaus ei pelottanut minua, sillä sain paljon infoa mm. TYKSin avannepolin hoitajalta Ankilta, jonka vastaanotolla kävin muutaman kerran. Puhuimme kaikesta mahdollisesta, kutenvaatteista, uimisesta, ruokailuista, avannetuotteista jne. Katsoimme myös avanteen paikkaa yhdessä. Itselleni avannehoitajalla käynnit olivat myös henkistä valmistautumista. Ennen leikkausta olin päättänyt etten käy missään keskustelupalstoilla tai googlaa asiasta mitään. Se oli mielestäni hyvä ratkaisu, sillä sain kaiken tiedon muulta. Kävin esimerkiksi Turussa toimivassa avanne –ja vastaavasti leikattujen yhdistyksessä. sekä tapasin tukihenkilöäni. Se oli minulle iso juttu, että sain jutella, kysellä ja ihmetellä jonkun kanssa, joille avanneleikkaus oli jo tehty.

Sairaalassa osastolla oli yksi TYKSin mahtava avannehoitaja, jota näinkin sairaalassa oloaikana useasti. Hän neuvoi, opasti ja opetti minua hoitamaan avannettani. Kotiin lähtiessäni koin kuitenkin jonkin sortin sokin, sillä tuntui vähän pelottavalta olla yksin avanteen kanssa ja ne sairaalassa annetut ohjeet ja vinkit tuntuivat jotenkin kaukaisilta. Minun mielestäni materiaalia kotiin saisi antaa enemmänkin sekä verkossa voisi olla enemmän materiaalia saatavilla.

En tarkalleen muista miten minulle alunperin valikoituivat tietyt avannetuotteet, mutta hoitajalla oli ilmeisesti jokin käsitys miksi jokin tuote sopi minulle. Umpipussia en uskaltanut ottaa kun kuvittelin, että se voi täyttyä niin täyteen ja yllättäen poksahtaa rikki….  Taas kerran ennakkoluulot olivat turhia, sillä itse pidän tällä hetkellä umpipussista enemmän. Se kuitenkin sopii mielestäni paremmin paksusuoliavanneleikatulle kuin ohutsuoliavanneleikatulle.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana leikkauksen jälkeen kävin muutamia kertoja avannehoitajalla ja ne olivat kyllä kaikin puolin tärkeitä käyntejä. Olin myös puhelimitse sekä sähköpostilla avannehoitaja Ankiin yhteydessä. Käynnit olivat itselleni merkityksellisiä niin henkisesti kuin fyysisesti erityisesti avanteen huoltoon liittyen. Minulla oli aluksi ongelmia ohivuotojen vuoksi, sillä uloste karkasi pohjalevyn ja ihon väliin. Avannehoitajan kanssa teimme asiaan muutoksia, mutta muutosten näkeminen vei aikaa. Kesällä sain avannehoitajalta kuulla, että uusi Sensura Mio Convex pohjalevy oli tulossa ja että se voisi sopia minulle. Kuulin asiasta myös sopeutumisvalmennuskurssilla. Tieto uudesta tuotteesta, jota asiantuntija arvelee minulle sopivan oli rohkaisevaa. Jo ensimmäisten vuorokausien aikana huomasin, että tuote ehkäisee pelättyjä ohivuotoja! Se, että ei tarvinnut enää pelätä oli mahtava tunne! Syksyllä 2015 ohivuodot olivat historiaa ja minulla oli todella paljon vapautuneempi olo.

Miten näistä kaikista asioista sitten selviää? Näin jälkikäteen voisin vinkiksi sanoa, että jos avanneleikkaus on tulossa, kannattaa ottaa yhteyttä yhdistyksiin, hankkia tukihenkilö jo ennen leikkausta, kannattaa käydä avannehoitajalla sekä keskustella kirurgin kanssa. Suosittelen puhumaan ja kysymään niin paljon, että kyllästyttää. Materiaalia kannattaa pyytää kotiin avannehoitajalta, yhdistyksiltä ja tuotteiden valmistajilta. Etukäteismateriaalien takia ei ollut nimittäin tarvettakaan lähteä nettiin googlailemaan. Avanneleikatuille on olemassa myös omia tapahtumia, joissa tapaa muita avanneleikattuja,  asiantuntijoita ja valmistajia. Näihin kannattaa lähteä rohkeasti mukaan! Yksin ei kannata jäädä missään asiassa koskaan. Pärjäät varmasti! 😉

 

 

 

Samaan aiheeseen liittyvät sisällöt