24.3.2016

Keskustelimme avanteesta puolisoni kanssa ensimmäisen kerran siinä vaiheessa kun asia oli otettu puheeksi jo kirurgin kanssa. En silloin osannut vastata ihan kaikkiin kysymyksiin, sillä häntä kiinnosti esimerkiksi se, että onko avanne lopullinen, miten avanteen kanssa voi elää yms. Emme kuitenkaan keskustelleet asiasta hirveän paljon alkuvuonna 2014 (leikkaus oli joulukuussa 2014), mutta minulla se oli mielessä tiiviisti. Keskustelin avanteesta vaimoni lisäksi hyvän ystäväni kanssa, mutta muiden läheisteni kanssa en ottanut asiaa esille ennen kuin olin tehnyt asiasta päätöksen kirurgini kanssa.

Tapasin kesällä 2014 avannehoitajaa muutamaan otteeseen. Tapaamisissa sain asiasta hyödyllistä tietoa ja enemmän ymmärrystä siitä, mitä avanne käytännössä tarkoittaa ja miten sen kanssa toimitaan. Minulle asia oli erityisen tärkeä, koska kohdallani vesielementti, uiminen ja hengenpelastus on niin monessa mukana ja en tässä vaiheessa tiennyt oliko avanteen kanssa mahdollista edelleen harrastaa näitä asioita. Luulin, että olin valmistautunut hyvin, mutta todellisuus, se oli jotenkin vaikeampaa kuin olin kuvitellut. Pystyn kuitenkin edelleen tekemään ihan kaikkia samoja asioita kuin ennenkin.

Alusta asti oli selvää, että avanneleikkauksen jälkeen en peittelisi mitään kotona. Puoliso oli käymässä sairaalassa joka päivä ja hän tuli myös katsomaan kun osaston avannehoitajan kanssa teimme avanteelle ”huollon”. Jo tässä kohtaa avanne siis tuli hyvin luonnolliseksi osaksi meidän parisuhdettamme. Kerroin avanteesta totta kai myös vanhemmalle pojalleni sekä pienelle 2-vuotiaalle tytölleni. Tyttö kutsui sitä aluksi ”pappan masu pipi” ja nyt myöhemmin nimitys avanteelle on niinkin tylsä kuin avanne J. Minulla itselläni ei ole avanteelle muuta lempinimeä kuin avanne. Tosin joskus huonoina hetkinä ”nimittelen” avannetta tai tuotteita ja siirrän kiukkuani siten niihin… Sen toimintamallin psykologiasta ei tässä yhteydessä sen enempää.   

Kun leikkaus oli tehty, en myöskään ystävilleni peitellyt avannetta mitenkään. Hyvin nopeasti olin tilanteissa, jossa piti esim. käydä vessassa yllättäen ja niissä kohdin kerroin aina, että täytyy käydä avanteen vuoksi vessassa. Tämä on ollut myös helpottavaa, sillä ystäväni tietävät miltä avanne näyttää ja mitä sen kanssa teen. Itselle se on ollut myös sopeutumiseen ”boostaamista” ja ystäväni ovatkin reagoineet aika neutraalisti avanteeseeni ja harvat ovat siitä edes kysyneet tai mitenkään kommentoineet. Muutama ystävä on kuitenkin kysynyt kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mielestäni suhtautuminen lähtee siitä kuinka itse suhtautuu avanteeseen ja kuinka avoin on itse asialle. Toivon, että kaikki olisivat avoimia oman avanteen suhteen ja avanneleikattujen ystävät suhtautuisivat rohkeasti kysyen! Näin päästäisiin myös avanteeseen kohdistuvista ennakkoluuloista.

Itselleni ja muillekin haluan sanoa, että kannattaa olla avoin avanteesta ja mennä ennakkoluulottomasti uusin tilanteisiin missä avanne voi ”paljastua”. Se kuinka itse suhtaudut avanteeseen, heijastuu myös toisten suhtautumiseen 😉

 

Samaan aiheeseen liittyvät sisällöt