28.1.2016

Olen kahden lapsen isä, yhden ihanan naisen aviopuoliso, hengenpelastaja, sairaanhoitaja, ystävä, tuttu, työkaveri, kouluttaja, harrastaja… en ole juuri muuttunut ja jos olen niin pelkästään parempaan! Minun hengenpelastajani on ollut pieni pussi, kiinnitettynä pohjalevyllä navan vasemmalle puolelle. Se on avanne. Minulla se on pysyvä, paksusuolen avanne.

Leikkaus tehtiin joulukuun ensimmäinen päivä 2014, hieman yli vuosi sitten. Pohdin silloin ihan joka päivä, oikeastaan melkein joka tunti, mitä kaikkea tässä tulee tapahtumaan. Mietin voinko enää tehdä mitään kunnolla.

Miksi paksusuolen avanneleikkaus sitten oli minun hengenpelastajani? Olin kärsinyt lähemmäs 15 vuotta eriasteisista kivuista suolistossa. Vaiva oli vienyt toisinaan työkykyä ja hankaloittanut myös normaalia elämääni. Minun vaivani oli diagnoosiltaan anismus. Erilaisia hoitokokeiluja, seurantaa ja leikkauksia oli mahtunut jos jonkin verran. Suurin pelko avanneleikkauksen suhteen oli kuinka pystyn tekemään asioita, kuinka minuun suhtaudutaan ja ovatko asiat enää samalla tavoin mahdollisia kuten ennen. Oikeastaa olen aika positiivisesti yllättänyt kuinka olen kyennyt asioihin ja kuinka kylkipussistani on tullut minun hengenpelastajani. Toivon kaikille tsemppiä omiin koettelemuksiin avanteen kanssa. Minun mielipiteeni on, että sen kanssa voi olla ja elää ihan kivasti.

Tulevana vuonna vloggaan ja bloggaan arjestani avanteen kanssa.

Toivottavasti sinulle on tästä hyötyä!

Samaan aiheeseen liittyvät sisällöt