29.1.2016

Sairaalassa en oikein saanut tuntumaa mitä paksusuolen avanneleikkaus oikein käytännössä tarkoittaa. Olihan se outoa kivuta sängystä ylös ja ensimmäistä kertaa laahustaa peilin eteen ja sitten itse hoitaa avanne. Se joka nyt on osa minua, osa minun vartaloani. Mielestäni itse avanteen hoitaminen ei ollut vaikeaa. Vasta pukiessani omia vaatteita sairaalasta lähtiessä havahduin kuinka isosta asiasta onkaan kyse. Maanantaina 1.12.2014 minulle siis tehtiin laparoskooppinen sigmoideostomia ja samalla laitettiin profylaktinen verkko estämään parastomaalityrän muodostumista. Suomeksi tämä tarkoittaa tähystyksellä tehtyä paksusuoliavannetta ja verkkoa, joka ehkäisee tyrän muodostumista.

Sairaalassa ollessani otin mukaan kaksi päivää ennen leikkausta saamani kannustuskortin. Kortin olivat tehneet ohjaamani hengenpelastuskerholaiset ja kerhon ohjaajat kivasti tällaisen ideoineet. Tuo kortti oli minulla koko sairaalassaoloaikani ikkunalaudalla. Sitä katselin ja välillä mietin, että mitä aion tehdä kun kotiudun ja kuinka menen takaisin sekä veteen että jatkan hengenpelastus harrastustani… On upeaa kun saa tukea ihmisiltä! Perheeni kävi sairaalassa ja puoliso joka päivä. Se oli kaikkein tärkeintä<3 Vaimoni seurasi myös ensimmäistä avanteen huoltoa. Tämä oli jo yksittäisenä asiana iso askel meidän kahden väliselle suhtautumiselle avanteeseeni. Vaimoni onkin suhtautunut ihan mahtavasti. Se että lähimmän ihmisen suhtautuminen on niin positiivista ja tavallaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, on rohkaissut minua valtavasti!

sauli-avanne-tuntemuksia

Myös tukihenkilöni kävi leikkauksen jälkeen sairaalassa. Häneltä oli varsin kivasti tehty, että hän tuli paikalle Helsingistä asti, kiitos Siri! Lisäksi pari erittäin hyvää ystävääni kävi minua tervehtimässä. Näillä ihmisten kohtaamisilla sopeutuminen alkoi ja avoimuus avanteeseen sai hyvän alkusykäyksen. Olen alusta alkaen ollut asiasta avoin ja pyrkinyt siten nopeuttamaan sopeutumistani elämään avanteen kanssa. Tosin kuvitelmat ennakkoon olivat vähän turhan optimistiset, sillä luulin olevani jo vuoden kuluttua leikkauksesta asiaan täysin sopeutunut, mutta tunnustan, että näin ei kuitenkaan ole…

Ensimmäiset päivät kotona olivat aika epätodellisen tuntuisia. Sen verran vielä eri paikkoihin kolotti. Tikit sekä profylaktinen verkko vaikuttivat aika paljonkin näihin tuntemuksiin. Liikkeelle kuitenkin kannattaa lähteä ja muistaa aloittaa rauhassa. Ryhti kannattaa myös pitää hyvänä kun lähtee kävelemään 🙂 Tästä asiasta minun piti muistuttaa itseäni monta kertaa… Ristiriitaisin ajatuksin lähdin asioita tekemään leikkauksen jälkeen. Yksi käännekohta oli kesän lopussa tullut uusi tuote. Sen merkitys yksittäisenä tekijänä on mielestäni suurin. Tämä sen takia, että vaikka kaikki oli joinain päivinä hyvin, epävarmuus pohjalevyn pitämisestä ja huoltohaasteista vaikutti minuun.

Minulle oikeiden tuotteiden löytyminen oli siis haaste, sillä ensimmäiset päivät, ensimmäiset viikot ja ensimmäiset kuukaudet olivat muutoinkin epävarmoja. Avanteen turvotuksen yms. laskettua minulla oli edelleen jonkin verran epävarmuutta tuotteiden kanssa. Lohduttauduin sillä, että ensimmäinen tuote alkaa toimia sitten paremmin kun fyysisiä muutoksia ei enää ole. Monta kertaa minulle sattui ikäviä tilanteita ja koin ahdistusta ja toivottomuutta. Noin 8kk leikkauksen jälkeen markkinoille tuli uusi Coloplastin Sensura Mio Convex pohjalevy. Tämä oli minulle jonkinlainen pelastus. Kaikki aiemmat epävarmuuden tunteet hävisivät. Convex pohjalevy oli hyväntuntuinen ja myötäili riittävästi hengenpelastus ja vesiliikunnassa. Se myös tuki ihan eri tavoin avanteen nupukan ympärystää! Ei enää minkäänlaisia epävarmuuden tunteita ohivuodoista! Click pussi oli myös parannus aiempaan, sillä se teki avanteen jokapäiväisen hoidon huomattavasti helpommaksi kuin aiemmin. Nyt olen käyttänyt uutta Convex pohjalevyä sekä Click pussia noin 6kk, eikä kertaakaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia.

Sairaslomalla olin noin 2kk ja töihin palasin helmikuussa 2015. Tuolloin aloitin myös täysin uuden työn, sain uudet kollegat sekä uuden työympäristön, uudet työvaatteet jne. Täytyy myöntää, että tässä kohtaa minulle tuli liikaa muutoksia samaan aikaan. En ollut myöskään ihan kunnossa töihin paluun suhteen. Sinne kuitenkin menin. Se tuotti toisinaan vaikeuksia, kipuja ja johti sairauspoissaoloihin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi varmaan pitänyt ajoittaa töiden aloitus vähän myöhempään, aloittaa kevyemmin sekä pitää pitkä kesäloma. Lisäksi se oli raskasta fyysisesti ja henkisesti. Tässä tosin painoi myös uuden työpaikkani lähimpien esimiesten jotenkin ”kylmä” suhtautuminen. Negatiivisuus tuntui ja kun työhön palaa niin silloin ei ole vahvimmillaan… Onneksi minun silloiset uudet työkaverit ottivat asian paremmin kuin voisi edes toivoa. Mahtavaa tukea, huomioimista ja ymmärrystä!

Kaiken kaikkiaan kun palaa avanneleikkauksen jälkeen työhön ja jos kyseessä uusi työ isossa mittakaavassa, voisin vinkata, että kannattaa ottaa rauhassa alku, keskustella paljon lähiesimiesten kanssa sekä ottaa heti työterveys mukaan keskusteluihin. On melkoisen raskasta ja jopa ikävää kun ole mitään tuttua ja turvallisuus karisee kun palaa työhön. Tämän takia asioiden pohtiminen etukäteem esimiesten ja työterveyden kanssa on suositeltavaa. Avannehoitaja oli minulle suuri tuki, olisin itseasiassa halunnut käydä siellä kerran viikossa;-)

 

Samaan aiheeseen liittyvät sisällöt