26.8.2016

AdobePhotoshopExpress_a284072f0b72493c99f80e0a303c8f49

 

Mistä kaikki sai alkunsa?

Toukokuussa 2015, noin kuusi kuukautta leikkauksen jälkeen Finnilcon sopeutumisvalmennuskurssilla tapasin Coloplastilta Marin, kun he olivat tilaisuudessa esittelemässä tuotteitaan. Keskustelumme yhteydessä hän kysyi minulta, että kun olen nuori avanneleikattu itsekin, niin mikähän saisi muutkin nuoremmat liikkeelle ja osallistumaan vastaavanlaisiin tapahtumiin? Pohdimme asiaa yhdessä, mutta juttumme jäi hieman kesken, joten otin Mariin tilaisuuden jälkeen yhteyttä ja sovimme myöhemmin tapaamisen Turkuun. Keskustelimme laajalti aiheesta ja päätimme jättää ideat hautumaan. Eräänä kesäpäivänä Mari kysyi, että voisinkohan tehdä pienimuotoisen videon avanteen huollosta, jonka voisi näyttää avannehoitajille? Vastasin, että tietenkin!

Kuvasin videon hotellihuoneessa myöhään illalla kännykällä ja yhdellä otolla. Jonkin ajan kuluttua tästä Coloplastin digimarkkinoinnista vastaava henkilö otti yhteyttä, koska oli nähnyt videoni. Hän kertoi, että hänellä olisi idea minulle ja kysyi, että lähtisinkö tällaiseen videoblogi-projektiin mukaan täysin omilla ehdoillani. Lähtökohta, että projekti tehtäisiin avanneleikatun, eikä yrityksen näkökulmasta vaikutti siihen, että halusin lähteä mukaan.  Minun aiheeni, minun kuvauspaikkani ja myöhemmin myös minun tekstini, olivat iso syy siihen, että suostuin yhteistyöhön. Myöskin sillä oli suuri merkitys, että Coloplastilla oltiin niin avoimia, innostuneita ja motivoituneita. Keskustelin aiheesta toki myös kotona ja puoliso suhtautui asiaan positiivisesti – Kuten kaikkeen muuhunkin, mikä on avanteeseen minun ja meidän osalta liittynyt.

Päätöksenteosta tuli kyllä pienehkö krapula. Mihin ihmeeseen olen itseni laittanut?! Koko avannejuttuni olisi nyt kaikkien nähtävänä, kuultavana ja luettavana. Yksityisyys häviäisi saman tien. Mutta olinhan kuitenkin jo ihan alusta lähtien ollut asiasta erittäin avoin, että ei kai tämä nyt sen kummoisempaa olisi.. Kertoisin itsestäni myös ihmisenä, enkä pelkästään avanneleikattuna. Itse asiassa se, että kertoisin tunteista, ajatuksista, peloista ja toiveista, oli juuri sellaista mitä olisin itse halunnut kuulla joltain aivan vieraalta henkilöltä ennen leikkausta ja sen jälkeen. Ajattelin, että jos minä kerran olisin hyötynyt tämänlaisesta sisällöstä, niin miksei joku muukin. Myös se ajatus lämmitti, että tästä voisi jäädä avannehoitajille ja muille hoitotyötä tekeville sellaista tukimateriaalia, jota he voisivat hyödyntää tuleville avanneleikatuille ja toki myös jo avanteen kanssa eläville. Muutamia palautteita olenkin jo kuullut, kuinka avannehoitajat, kirurgit ja sairaanhoitajat ovat tästä projektista hyötyneet. Ovat siis oikeasti ajatelleet, että omalle potilaalle olisi hyväksi näyttää minun videoita ja tekstejä! Tulee kyllä hyvä mieli, kun voi olla avuksi!

Tämä projekti on ollut vaikea, toisinaan aikaa vievä ja ehkä jopa hieman ankeita muistoja mieleen tuova. Mutta samaan aikaan se on ollut sopeutumisen kannalta hieno ja kannustava kokemus!

Minut yllätti täysin, miten paljon yhden videon tekeminen vaatii aikaa ja kuinka paljon teknisiä asioita pitää huomioida. Onneksi olen saanut apua siihen, kuinka kuvataan ja mihin tyyliin asioita kannattaa esittää, jotta tulee ymmärretyksi. Näistä iso kiitos kuuluu Coloplastin porukalle sekä esittelyvideon kuvauksesta ja videoideni editoinnista vastanneen yrityksen edustajalle! Kyseinen henkilö oli täydellinen valinta tähän projektiin, sillä hänen tekninen ammattitaitonsa ja inhimillinen suhtautumisensa asioihin oli ihailtavaa. Kun teimme ensimmäistä esittelyvideota yhdessä, pystyin puhumaan hänelle kaikesta täysin avoimesti. Kuvasimme esittelyn yhtäkin osaa varmasti kymmeniä kertoja, kun en meinannut millään saada sanottua kameralle sitä, mitä olin juuri kertonut hänelle ilman kameraa. Kuvaustilanteessa mukana olleiden muiden henkilöiden läsnäolo aiheutti itsessäni hieman yllättävänkin reaktion, kun puhuin kameralle siitä miltä tuntui, kun sain tietää leikkausta ja minkälaisia ajatuksia silloin päässäni liikkui. Se sai kyynelehtimään ja mielikin muuttui vähän synkäksi, kun siinä jotenkin tajusi sen, että minulla on pysyvästi avanne, haittaluokitus ja vammaistuki KELA:lta jne. Vaikka se oli ehdottomasti projektin vaikein osa, päästiin siitäkin eteenpäin ammattitaitoisen työryhmän vuoksi. Tätäkin kirjoittaessa tunnen hieman puristavaa tunnetta rintakehällä, pala on kurkussa ja kyynelkanavat auki, sillä tulee elävästi mieleen se tunne, mikä silloin oli.

Tällä hetkellä mietityttää ja pelottaa se, miten tästä hetkestä mennään eteenpäin. Kärsin edelleen kivuista ja erilaisesta voimakkaista tuntemuksista lantionpohjan seudulla. En siis voi erityisen hyvin ja se vaikuttaa myös päivittäin mielialaan, jaksamiseen, ajatteluun, työkykyyn ja oikeastaan ihan kaikkeen. Kroonisesta kivusta, joka sijaitsee vaikealla alueella, on hieman hankalaa yrittää kertoa muille. Olen hakenut kipuihin apua työterveyslääkäriltä, kipuihin erikoistuneelta lääkäriltä ja EMDR-terapiaakin olen kokeillut, mutta mikään ei ole oikein auttanut. Seuraava vaihe on kokeilla neurostimulaattoria, jossa sähköimpulssein yritetään vaikuttaa näihin tuntemuksiin ja saada kivut sillä tavalla pois. Tämä operaatio tehdään TYKS:ssä ja mukana on jo entuudestaan minua hoitaneita ihmisiä ja minusta se on todella tärkeää, että he ovat tuttuja ja tietävät tilanteeni. Jotta pystyn elämään ja olemaan normaalisti perheeni kanssa, käymään töissä sekä harrastamaan hengenpelastusta, autoilua, urheilua yms., on mikä tahansa hoito tai leikkaus varteenotettava vaihtoehto.

Tämän projektin aikana olen useasti käynyt itsekseni läpi asioita sopeutumisen suhteen, päässyt kokeilemaan eri asioita, tavannut uusia ihmisiä ja saanut paljon energiaa jaksamiseen. Kun olen ollut tämän asian suhteen avoin, ovat läheiseni sekä ihmiset hengenpelastustyössäni ymmärtäneet minua ja olen saanut heiltä sympatiaa. Se on ollut todella tärkeää. Hengenpelastusharrastukseni, työni sekä vesi elementtinä ovat olleet tämän projektin myötä vahvasti esillä, koska ne ovat iso ja tärkeä osa arkeani ja elämääni. Harrastuksia pitää olla ja minulle ne ovatkin olleet elintärkeitä monestakin näkökulmasta. Nykyinen työnantajani sekä työkaverini ovat suhtautuneet tilanteeseeni ihanteellisesti ja kollegoiden tuki on auttanut sopeutumaan työhön ja jaksamaan. Avoimuus on ollut mielestäni tärkein asia, joten olkaa avoimia ja puhukaa, ilman sitä on vaikea tukea.

Lifesaver forever

Tunnelmia hengenpelastuksen SM-kilpailuista Helsingin Mäkelänrinteen uintikeskuksesta 2016.

Kuvassa Caribiean Lifesavers Pelastusuinnin SM-Kisoissa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa Helsingissä...   Kuvassa Caribiean Lifesavers Pelastusuinnin SM-Kisoissa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa Helsingissä...

Kuvat A-M Ruuska

 

Tähän vlogi-projektiin liittyen olen myös käynyt muutamissa avanneleikatuille järjestetyissä asiakastilaisuuksissa, jotka ovat olleet positiivisia kokemuksia. Ne ovat tilaisuuksia, joissa voi tavata muita leikattuja, keskustella tai vaikka vain kuunnella muita, kuulla vinkkejä ja nähdä uusimpia tuotteita. Itse pääsin osittain avannehoitajani kautta sekä tähän projektiin liittyen kokeilemaan ennakkoon SenSura Mio Convex -pohjalevyä, joka oli 2015 alkusyksyni pelastaja. Olin leikkauksesta asti kärsinyt ohivuodoista yms. ongelmista. Olen ollut todella tyytyväinen nykyiseen pohjalevyyni ja kuinka se omassa ja ehkä tavanomaista rankemmassa käytössä on ollut 99,9% ongelmaton! Myös tähän liitettävä uusi Click umpipussi on ollut huomattava parannus aikaisempaan tarrakiinnitteiseen pussiin. Minulle huomattavasti helpompi, nopeampi ja varmempi ratkaisu.

Haluaisin sanoa teille kaikille lukijoille, että avoimuus kannattaa, sillä se on vain ja ainoastaan hyödyksi sekä itselle että muille.

Lisäksi haluan kiittää Coloplastin ja Pablofilmsin väkeä – Olen ollut onnekas, kun olen tavannut teidät kaikki! Olen saanut itse tästä projektista niin paljon ja ilman teitä kokemus tuskin olisi ollut näin hyvä.

Mahtavaa syksyn alkua kaikille ja eiköhän elämän pikkuesteistä selvitä! 🙂

sauli2

 

Samaan aiheeseen liittyvät sisällöt