6.12.2018

Kun avanneasia oli ensimmäistä kertaa mielessäni, niin en mä mitään vertaistukea osannut ajatella. Kirurgi ohjasi minut aikanaan avannehoitajalle. Siinä avannehoitajan vastaanottotilassa oli joitakin avannetuotteita valmistavien yritysten mainoksia ja tiedotteita, ja näin yhden esitteen kannessa vanhemman miehen hymyssä suin. Ensimmäisenä tuli mieleen, että apua, jos mulle tulee avanne, niin minäkin olen ”vanha”. Vastaanotolla avannehoitajan sijainen kertoi tosi hyvin, neutraalisti ja sopivan positiivisesti kaikesta. Sitten tuli myös puheeksi, että mitä tykkäisit vertaistukihenkilöstä. En oikein siihen mitään osannut vastata. Elokuulle oli sovittu soittoaika kirurgin kanssa ja siinä oli tarkoitus jutella, oliko tilanteeni edelleen sama ja mitä mieltä olen avanteesta. Silloin tein päätöksen, että se avanne tehdään. Puhelun jälkeen tuli ahdistus ja pelko, johon sitä vertaistukea ensimmäistä kertaa tarvitsin.

Tapasin avannehoitajan uudelleen alkusyksystä, ja sillä tapaamisella sain avanne- ja vastaavasti leikattujen paikallisyhdistyksen yhteystiedot. Otin sinne yhteyttä ja menin heidän tapaamiseensa ennen avanneleikkaustani. Siellä oli minua jo huomattavasti vanhempia avanneleikattuja. Vaikka vastaanotto oli todella lämmin, niin jotenkin se tuki ei minuun siellä tarttunut. Olisin kaivannut jotain omaa ikäluokkaani olevaa seuraa. Sitten vanha tuttuni otti yhteyttä (kiitos vaan Niinalle!) ja kertoi, että hänelläkin on suolistovaivaa ja on tässä yhdistyksessä, jonka tapaamisessa kävin. Hän myös jutteli vertaistukihenkilöstä ja kerroin, ettei meidän yhdistyksessä ollut omaa ikäluokkaa lainkaan. Sitten Niina kertoi, että hän tuntee Helsingistä yhden ikäiseni naisen, joka puuhastelee vaikka mitä avanteesta huolimatta. Näin sain oman vertaistukihenkilön. Hän olikin hyvä tyyppi, kävi töissä, seurusteli, matkusteli ja harrasti liikuntaa jne. Sain tältä tukihenkilöltäni paljon tietoa. Ennakkoluuloni karisivat, kun näin ja kuulin, kuinka hän avanteesta huolimatta puuhaa kaikkea mitä ennenkin avanneleikkausta.

Juuri vähän ennen leikkaustani ja heti sen jälkeen, iski epävarmuus. Olisin halunnut lukea jonkun avanneleikatun miehen juttuja. Olisin esimerkiksi halunnut nähdä, että miten sellainen omaa ikäluokkaani oleva avanneleikattu mies pukeutuu – onko hänellä navan yli housut, henkselit ja löysä paita vai voiko pitää farkkuja ja t-paitaa. Ihan tällaisia arkisia asioita oli mielessä leikkauksen jälkeen vielä pitkäänkin. Mutta kun ei oikein ollut. Joitain yksittäisiä juttuja oli, muttei niihin yksittäisiin ja suppeisiin, vähän kliinisiin tarinoihin oikein päässyt samaistumaan. Ja ne taisivat olla enemmänkin jotain lauseita, mitä näin jossain esitteissä tai nettisivuilla. Avannemiesten kuvat olivat vähän kärjistettynä sellaisia sliipattuja, harmaahiuksisia Dressman -miehiä, en mä sellaisista oikein saanut tukea, saatikka pystynyt samaistumaan😉

6kk leikkauksen lähdin Kelan tukemalle Voimaa vertaisuudesta -leirille. Vaikken ole yhtään sellainen piirissä puhuja, niin se tapahtuma jäi kyllä positiivisena mieleen. Siellä kohtasin muita leikattuja, avannemiehiä, joiden kanssa mm. saunottiin. Se oli sellainen mukava vertaisjuttu. Myös muiden tarinat ja ne luennot olivat mieleeni. Kyllä kannatti lähteä! Siellä oli toinenkin minun ikäiseni, mutta muuten oli keski-ikä taas lähempänä eläkeikää. Mutta silti, iästä huolimatta se oli hyvä leiri. Jotain jäi taas kuitenkin puuttumaan. Siellä tapasin sitten avannetarvike-yritysten edustajia. Yksi erottui muista. Coloplastin Mari jutteli eri lailla kuin muut. Hän tuntui välittävän ihmisestä, kuunteli ja oli kiinnostunut ajatuksistani. Siitä lähti meidän yhteistyö. Heidän kanssaan lähdin itse omalla tavallani olemaan jollekin ehkä vertaistuki. Ainakin jakamaan omia juttujani. Juuri siitä näkökulmasta, että joku toinen nyt näkee, kuulee ja voi lukea toisen avannemiehen elämästä.

Sittemmin olen ollut mukana erilaisissa projekteissa ja tilaisuuksissa missä vertaistuki, välittäminen ja samaistuminen on ollut se teema. Jos toisella on avanne ja toisella ei, niin kummalle sitä sitten juttelisi omista avanne -asioista. Tietenkin sille jolla se avanne on, koska hän varmasti ymmärtää paremmin omia ajatuksia. Me voimme helposti olla toisillemme jonkinlaisia tukihenkilöitä.


Tänä päivänä olen 5-vuotiaan avanneleikatun pojan kanssa avannekamuja, käydään perheinemme kimpassa uimassa ja syömässä. Ja ainakin meillä se ikäero on vain numeroita.

Vesi kun on minulle tuttu ja tärkeä elementti, niin olen järjestämässä meille avanneleikatuille sellaisen vapaamuotoisen tapaamisen Turkuun la 12.1.2019. Tapaaminen ei sisällä mitään luentoja tms., vain yhdessä kylpylään ja sitten yhdessä syömään. Sellaista se vertaistuki voi olla, ei tarvitse olla räätälöityä ohjelmaa, jonkun tahon järjestämää tms. Tapaamiseen ei ole mitään rajoitteita kenen kanssa tulee mukaan tai että joutuisi miettimään voiko tulla, jos esimerkiksi on vasta leikkaus tulossa tai että avanteen sulkuleikkaus on juuri tehty. Ihan vapaasti, niin kuin itse haluaa.

Samaan aiheeseen liittyvät sisällöt

  • 2.9.2019 Avanne ja läheiset Tällä kertaa Sauli pohtii läheistensä suhtautumista häneen avanneleikattuna ja kysyy […]
  • 23.1.2019 Avanne ja pukeutuminen Sauli kertoo kirjoituksessaan omasta pukeutumisestaan ja antaa käytännön vinkkejä mitä […]
  • 21.4.2016 Kehonkuvani nyt Mieti tilannetta, jossa sinulla on kyljessä kakkapussi ja kuljet sen kanssa uimahallissa […]

Tagit