5.5.2020

Arki on muuttunut ihan valtavasti, tuntuu että mikään muu ei ole samaa kuin avanne! Onneksi sen saralla on sentään jotain positiivista, iho-ongelma on poistumassa. Muttei se ole vielä kuitenkaan ratkaistu…Siitä sitten ehkä joku toinen kerta enemmän. Ei tässä olo mitenkään normaali ole. Liikaa aikaa kotona, tekemiset rajoittuneet ihan liikaa. Nyt on helppo ymmärtää oman kokemuksen kautta, että miltä tuntuu, kun mökkihöperyys alkaa. Pitäisiköhän olla joku ICD-tautiluokitus, korona-höperyys, lievä mielialaongelma 😉

Kaikkein tärkein ja samalla myös mukavin asia on se, että olen nyt ollut kotona pienen eskari-ikäisen tyttöni kanssa. Toisaalta välillä säälittää hänen puolestaan, kun ei pääse tapaamaan kavereitaan eskariin ja näkemään eskarin aikuisia. Nyt onneksi näyttää siltä, että tyttö pääsisi takaisin eskariin 14.5., mahtavaa!

Sauli Teijon luonnonsuojelualueella

Kuva: Päiväretkellä Teijon luonnonsuojelualueella (Sauli Suomisen kotialbumi)

Mitä se meidän arki on sitten ollut kotona? Ainakin heräämme myöhemmin, aina päivärytmi ei ole samaa, mutta pääsääntöisesti kuitenkin. Jonkinlainen rytmi on hyvä olla, mutta pitää antaa joustoa itselleen. Tytön kanssa leivoimme pullaa. Tosin pari taikinaa meni pieleen ja sitten puoliso hieman avitti taikina hommassa, niin saatiin vihdoin jättikorvapuusteja. Paljon olemme tytön kanssa pelailleet Skibbo-peliä ja pihalla tennistä (meillä on siis ihan oikea kenttä, mutta tuo tennis-sana saa mielikuvan, että olisi jotain oikeaa pelailua… 😊). Kyllä se on enemmän sellaista lystinpitoa ja palloon osutaan aina silloin tällöin. Olemme myös pyöräilleet aika paljon. Minulle se pyöräily on tuttua ja mieluisaa puuhaa, mutta omien lantionpohjan kipuongelmien vuoksi tuntuu, ettei se ole enää samanlaista kuin ennen. Joskus pyöräily laukaisee kamalat kivut. Matkat ovat olleet tytön kanssa kuitenkin sen verran lyhyitä, että ehkä pahimmalta säästynyt.

Tytön kanssa olemme jo ehtineet takapihalle piknikillekin, pelailtiin viltin päällä Skibboa ja syötiin jätskiä. Muuten ollaan sitten koko perheen voimin menty kävelemään eri paikkoihin, missä on jotain luontopolkuja ja vähän kauempanakin on käyty ajelemassa. Ne ovat olleet aika mukavia hetkiä, jotenkin se korona-arki unohtuu siellä metsässä. Nyt viimeksi oltiin Teijon kansallispuistossa, upea paikka! Itse en varsinaisesti ole mikään metsissä samoilija ja haahuilija, mutta nyt on kyllä tuntunut todella mukavalle kuljeskella metsissä ja poluilla. Ja varsinkin kun nyt alkaa luonto vihertämään, niin jotenkin silmä vaan lepää, kuten mielikin!

Sauli ja harrastukset korona-aikana

Kuva: Harrastuksia korona-aikana (Sauli Suomisen kotialbumi)

Olen myös päässyt harrastamaan edes vähän jotain autoiluun viittaavaa. Olen omia ja kavereiden autoja fiksaillut. Siis ulkoisesti tehnyt niihin täysfiksejä. Se on mukavaa puuhaa, siinä minun mieli lepää. Siinä hammasharjalla ja mini- silikonilastalla kun alkaa pikku koloja putsailemaan, niin aikaa kuluu kyllä mukavasti. Ja kun koko auton pesee, vahaa ja hoitaa – sisältä, ulkoa, vanteet ja useampaan kertaan – niin sellaiset 6-8h saa menemään. Nyt ymmärtää hiukan paremmin autofiksareita, jotka veloittavat sellaisesta hommasta 200-300€. Siinä menee aikaa koko päivä, aineet maksavat aika paljon, jos nyt ei ihan halvimpia litkuja hanki ja sitten vielä verottaja vie osan, niin kyllä sellaisesta työstä saa pyytääkin. Sitten kun seuraavan kerran arvon lukijat viette autonne fiksarille, joka pyytää siitä teidän mielestä paljon, niin muistakaa nämä 😉

Erilaisilla asioilla on pitänyt tietty käydä, eihän se elämä ole loppunut, vaikka tämä korona-tilanne onkin. Tosin aika lailla pitää miettiä etäisyyksiä ja hygieniaa. Kuten viimeksi kirjoitin, niin enää ei tarvitse ainakaan hakea avannetarvikkeita hoitotarvikejakelusta, vaan saan ne nyt suoraan kotiin kuljetettuna Coloplastin kotijakelupalvelun kautta. Pakko mainostaa tätä vielä, kun se on minusta vaan niin luksusta tässä arjessa!

Se, mitä en ole päässyt harrastamaan, on hengenpelastus, uinti tai yleensä vedessä olemista ja sitä kaipaan! Vedellä on niin valtava psykologinen merkitys mun henkiseen hyvinvointiin ja nyt tämä hiton korona estää sen lutraamisen kokonaan. Ja jos joku miettii, että miksen mene avantoon, niin en kyllä mene kylmään veteen kuin pakon edessä tai lämminvesikiertoisella märkäpuvulla…hahhah! Mutta vakavasti ottaen, niin mielenterveyden vaaliminen omalla tavalla (mikä se sitten onkaan), kyllä korostuu tässä tämän päivän korona-arjessa! Miettikää mitä sellaisia juttuja teillä on mistä nautitte, ja voiko niitä tehdä nyt turvallisesti? Usein tulee jotain uutta tilalle, kun jokin aiemmin onnistunut ei tässä arjessa juuri nyt onnistukkaan. Ehkä sitä kohta jo uimahallit, maauimalat ja kylpylätkin aukeavat ja pääsee taas nauttimaan vedestä ihan täysillä. Ja ei se kesäkään ole kaukana, että pääsee avoveteen, jos vaan tarkenee!

Mökkihöperö Sauli

Kuva: Kun mökkihöperyys iskee…(Sauli Suomisen kotialbumi)


Samaan aiheeseen liittyvät sisällöt