31.8.2018

Olen kesän aikana tehnyt joitakin muutaman päivän tai päivän mittaisia kotimaan matkoja. Kaikissa näissä on yksi yhteinen tekijä, varaan avannetuotteita reilusti yli tarpeen ja otan mukaan varalle pohjalevyjä. Pohjalevyn pyrin vaihtamaan vuorokautta ennen matkaa, jolloin sen kiinnittyminen on maksimaalista. Otan mukaan yhden valmiiksi leikatun pohjalevyn sekä varalta yhden leikkaamattoman. Pusseja varaan tuplasti ja pyrin sijoittamaan nämä kaikki kahteen paikkaan. 


Kesällä menimme perheeni kanssa Hankoon ystäviemme luokse ja he veivät meidän veneilemään sekä uimaan luonnonhelmaan yhteen saareen. Etukäteen mietin ”Mitä jos reppuni putoaa veteen?” ja vasta ollessamme merellä pohdin, että missä minä pussini veneessä vaihdan? No kyllähän se pussinvaihto onnistuu vaikka veneessä, jos sikseen tulee. Pitää vain pysähtyä ja toivoa ettei tule isoja aaltoja  Onneksi ei sentään ollut niin pitkä matka taikka avanne toiminut isosti, että olisi tarvinnut vaihtaa pussi kesken venematkan. Myöhemmin saaressa tosin piti vaihtaa pussi. Olihan se vähän hassu tunne vaihtaa avannepussia siellä pienessä, aika avonaisessa saaressa keskellä merta. Olin kyllä ottanut mukaan paljon kosteuspyyhkeitä ja käsidesiä ja hieman epäluuloisista ajatuksista huolimatta kaikki sujui ihan hyvin. Jännää kuinka mieli tekee tepposia, kaikkea tulee helposti pelättyä ja epäiltyä, vaikka voisi ajatella positiviisesti. Olisihan mieleeni voinut tulla alusta lähtien, että kun minulla on nämä ja nämä tarvikkeet mukana, niin kaikki menee hyvin. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että myös ihmisten katseet ja selittelyt siitä mitä olen tekemässä, ei tunnu aina luonnolliselta. Nämäkin hankolaiset ystäväni ovat hyvin tietoisia avanteestani ja heidän kanssa oleminen on tosi luonnollista. Oma suhtautuminen avanteeseen ja avoimuus on tässä varmasti avaintekijä. 

 

Olen vedessä paljon, muutamia kertoja viikossa. Aina hieman eri tavoin, välillä harrastuksieni muodossa ja aika usein myös pienen tyttäreni kanssa. Hän on aina uimisesta ihan innoissaan. Hänen kanssaan ei olla mitään lyhyttä aikaa vedessä, vaan vähintään tunti kerralla ja kesällä rannalla tai maauimalassa pidempiäkin aikoja ja useita uimakertoja kerrallaan. Näissä ei voi aina vaikuttaa, että pohjalevy olisi ihan huippupitävä, kun on saattanut kulua neljä tai viisikin päivää pohjalevyn vaihdosta. Tällöin käytän lisäteippejä, jotka tarraavat kiinni heti 100%:sti. Lukemattomia kertoja olen tehnyt niin, että vasta 5 minuuttia ennen kuin veteen mennään, asetan ne lisäteipit ympäri pohjalevyn reunoja ja ne pysyvät heti ihan täysillä. Tämä antaa turvaa ihan hirveästi siihen, että pitääkö pohjalevyni nyt varmasti. On toki vahinkojakin käynyt, mutta minä en niistä juuri välitä. Ei sellaiseen kannata jää surkuttelemaan. Eteenpäin ja ensi kerralla tarkkuutta.Kerran olin konsultoimassa Turun AMK:ssa hengenpelastusvideon tekemistä ja jouduin yllättäen demonstroimaan pelastusvälineeseen laittamisen, kun ei altaan reunalta pysty maallikkoja ohjaamaan riittävän hyvin. Minähän vaihdoin lennosta simmarit jalkaan ja hyppäsin vauhdilla pää edellä veteen. Kuinkas kävikään, pohjalevy ja pussi irtosivat heti hypyssä. En sitä edes heti itse tajunnut. Tunsin vain jotain viileää siinä vatsalla ja kun kurkkasin veden alle, näin mahani ilman pohjalevyä! Jotenkin kauhistutti ja nauratti saman aikaisesti. Ajattelin, että ei hitto, ei tässä tilanteessa nyt näin saisi käydä. Altaalla oli vieraita ihmisiä Ahvenanmaalta sekä muutoinkin ei niin tuttuja ammattikorkeakoulun opettajia ja kuvaaja. No, mitäs siinä muuta kuin etsimään se pohjalevy ja altaasta ylös. Ylös päästyäni pyysin yhtä kuvauksissa ollut opettajaa hakemaan minulle kiinnittyvää sideharsotaitosta, kumihanskoja sekä sakset. Tein niistä sellainen oman pohjalevyn ja pussin ja sitten takaisin veteen. En jättänyt hommaa kesken. Oli kyllä aikamoinen kokemus sekin päivän tässä avanneleikatun elämässä. 

Samaan aiheeseen liittyvät sisällöt

Tagit