12.2.2020

Olen avanneleikattuna viettänyt viisi hiihtolomaa, joten kokemusta löytyy jo vähän. Sen verran viidessä vuodessa olen oppinut, että ennakointi ja varautuminen ovat ne se kaikkein tärkeimmät asiat. Kun lähtee lomalle, niin en halua aiheuttaa itselleni stressiä avanteesta.

Kerran menimme autojunalla kaverin luokse Ylläkselle viikoksi. Kun meillä on oma auto mukana, se helpottaa mua aina. Auto vähentää mun stressiä yleisellä tasolla jo itsessään. Sinne saan laitettua pusseja ja muita tarvikkeita, mitkä kestää sään vaihteluja. Pohjalevyjä en sinne laita, ne kun joutuu pakkaseen tai kuumaan, niin pohjalevyn kiinnittävyys voi kärsiä aika dramaattisesti. Sellaista koetta en ole vielä tehnyt, että laittaisin pohjalevyn yöksi ulos pakkaseen ja koittaisin sitten, miten se kiinnittyy 😉 Pitäisi olla aika hyvät olosuhteet siihen, enkä nyt ihan suosittele tätä testiä.

Yllästunturin juurella, isäntäparin asunnon edessä (Kuva: Sauli Suomisen kotialbumi)

Niin, tosiaan silloin lähdettiin illalla autojunalla Turusta kohti Yllästä ja yö vietettiin junassa. Kovalla kiireellä tehtiin lähtöä ja kaikki oli pakattu, myös mun avannetarvikkeet tsekattu huolella. Kun tuli aika viedä auto junaan, niin siellä heppu ihmetteli, ettei teidän auton rekkaria ole junan tiedoissa. Arvatkaapas mitä, no siinähän kävi niin, että olin tohkeissani katsonut lähtöpäivän väärin…hahahaa! Lähtö olikin vasta seuraavana päivänä! Sillä hetkellä ei naurattanut ja tyttäremme oli hieman harmissaan tästä ja pienen hetken häntä itketti, mutta sitten meitä kaikkia alkoi jo tovin kuluttua koko asia naurattamaan. Uusi lähtö seuraavana iltana ja silloin päästiin matkaan.

Junan vessassa oli hiukan ahdasta hoitaa arkiaskareita avanteen kanssa. Nukuimme kaikki kolme samassa tilassa ja avanteen hoito oli vähän inhottavaa, kun piti ahtaassa tilassa saada vessan ovi auki ja se häiritsi muiden unia. Ehkä tämä on vain omassa päässäni, perhe on kuitenkin tottunut erikoisiin tilanteisiin. Ja he nyt ymmärtävät kaikkea ihan parhaiten! Ja sehän on normaalia, ettei aina pääse invavessaan. Ennen lähtöä olin vaihtanut uuden pohjalevyn ja näissä tilanteissa käytän hieman normaalia enemmän aikaa sen laittamiseen, ettei tule kiireessä sählättyä. On kiva lähteä luottavaisin mielin reissuun, kun tietää, että on tuore pohjalevy. Mukaan otin 2,5 kertaisen määrän pohjalevyjä ja pusseja, kun siellä Lapissa en välttämättä olisi saanut uusia tilalle, jos tuotteet vahingossa olisivat loppuneet. Tämä kaikki varautuminen tekee mielelle hyvää, eikä tarvitse yhtään murehtia avannetuotteista.
Matkalla kävimme uimassa kylpylässä, kelkka-ajelulla ja mäessä. Lisäksi meidän isännät olivat varanneet meille Ylläksen huipulta privasaunan, jossa oli palju. Se palju tuntui melkein eksoottiselta, kun ulkona oli 20 astetta pakkasta ja tuuli vielä lisäsi pakkasen purevuutta. Paljussa puljattiin pari tuntia ja se kuuma vesi on yksi pohjalevyn kiinnittymistä rasittava tekijä. Mutta eihän siellä paljussa tule niin paljon rajua uintia, niin ajattelin, että voin avannepussiin kanssa olla kuumassa paljussa.

Ylläksen huipulla paljussa (Kuva: Sauli Suomisen kotialbumi)

Olin jo ennen reissua kertonut kavereillemme, että mulla on avanne ja joitain juttuja pitää suunnitella, kun he olivat meille koko reissuksi keksineet kaikkea huippu tekemistä. Heidän kotonaan ollessamme hävitin omat roskani joka kerta, kun lähdimme ulos. Muutenkin kerroin heille aika tarkkaan, miten avanne missäkin tilanteessa mua muistuttaa ja miten siitä joissakin asioissa hiukan murehdin, vaikka avanne minulla on ollutkin jo muutaman vuoden. Myös heidän suhtautumisensa oli avoimen uteliasta ja neutraalia, ja hekin kyselivät aika-ajoin meidän tekemisten ohella, että tarvitseeko mun tehdä jotain ”navalle”. Tämä tuntui mukavalle. Kiitos vaan Artolle ja Riikalle sinne Ylläkselle!

Kelkkareissua ennen sovimme, ettei tule pitkiä etappeja. Joskus kun suoli saattaa ilman mitään ennakkovaroitusta toimia pitkänkin aikaa. Luonnossa avanteen pystyi toki hoitamaan – kelkan istuinosa toimi hoitopöytänä, ei muuta kuin haalarit ja muutama kerros vaatetusta pois ja repusta hoitotarvikkeet esille. Tuulessa ne meinasivat vaan lähteä omille teilleen ja tuli todella kylmä😅 Normaalisti, kun olen vessassa niin on yksi tai kaksi paitaa ja ne voi vain vetää ylös ja pitää leuan alla kiinni. Mutta tuollaisessa tilanteessa, kun on paljon vaatteita ja tuulta, niin se on hiukan erilaista. Runsas vaatetus myös estää sen, ettei oikein tiedä kuinka täynnä se pussi on. Tällöin se saattaa alkaa pullottamaan ja jos on liian vanha pohjalevy, niin on riski pussin irtoamiselle. Useastihan kiperässä tilanteessa sanotaan, että ”nyt ollaan kusessa”, niin mulle se on, että ”nyt ollaan kohta p*skassa” 😅😅😅 Eipä tämäkään ihan vierasta mulle ole.

Mukavaa hiihtolomaa kaikille!


Samaan aiheeseen liittyvät sisällöt